Kyllä on eri kiva herätä yli kymmenen tunnin unien jälkeen. :) Juon aamuteetä selailen vauvalehteä jonka tilasin näytenumerona.
Eilinen meni ihan hyvin. Katsoin Kaverin kanssa elokuvia, Jii oli Kaverin poikkiksen kanssa pikaisella reissulla muutaman sadan kilometrin päässä. Tulivat he kuitenkin yöksi kotiin. Katsottiin Jiin kanssa kahden elokuva. Mentiin petiin.
Jii teki yllättävän siirron ja kysyi mitä vuokranantaja oli sanonut. Menin lievään paniikkiin. Mitä mä uskallan sanoa? Miten sanon kaikki? Alkoi pelottaa ja ahdistaa mutta keräsin rohkeuteni ja kerroin että toin Jiille asunnonhakulappuset jotka vuokranantaja käski täyttää ja että Jiin täytyy mennä käymään siellä henkilökohtaisesti. Lisäksi sanoin että vein asumistukiarvion Kelaan yhdestä kämpästä. Mua ahdisti puhua kasvotusten asioista. Yritin jostain ihmeen syystä ehdotella intiimiä hetkeä. "Ei nyt.." Hän sanoi hiljaa.
Hetken Jii oli hiljaa, sitten hänen rintansa nytkähteli pääni alla. Itkikö hän? Kysyin mikä on hätänä, hän ei sanonut mitään. Sitten kysyin haluaako hän jutella vai nukutaanko vaan? Ei vastausta, olkien kohautus vaan. Yritin nukkua ja tuntui kamalalta. Yhtäkkiä Jii nousi ja istui sängyn reunalle, pää haudattuna käsiin ja huokaili syvään. Mä säikähdin. Odotin vartalo jännittyneenä seuraavaa siirtoa. Tiesin että kolme vaihtoehtoa on, mitä tapahtuu; joko siitä alkaa tappelu ja huutaminen, alkaa itkeminen ja anelu, tai homma rauhoittuu eikä tapahdu mitään. No, mitään ei tapahtunut. Jii asettui maate.
"Vieläkä haluat hiplata?" Hän kysyi. Ja minä hymyilin ja vietimme intiimin hetken. Tilanne oli hyvin ristiriitainen. Toisaalta minua vielä halutti, toisaalta en uskaltanut olla tekemättä mitään antamalla näin ollen aihetta tappeluun siitä, mite minä ensin vonkaan ja sitten en annakaan tai jotain. *huokaus*
En mä halua elää näin, jatkuvassa pelossa.
Ässä on viikonloppuna hoidossa koska tänään minä lähden muutaman kaverin kanssa keilaamaan toiselle paikkakunnalle, ja sieltä tullaan myöhään illalla. Jii tulee mukaan. Se vähän jännittää. Minä ainakin meinaan juoda muutaman takaisin tulomatkalla, sovimme Kaverin kanssa että hän ajaa takaisin ja minä sinne. :)
Mukavaa päästä kokeilemaan jotain uutta, en ole ikinä keilannut.
Mutta vakavempaan asiaan. Kävin tosiaan siellä asuntotoimistossa. Minulle ehdoteltiin kaksiota nykyiseltä kadulta, mutta kieltäydyin. Miten minä kuljen 5km keskustaan opintoihin ja Ässän hoitopaikkaan aamulla ennen kahdeksaa joka päivä? Ei se onnistu koska minulla ei ole omaa autoa. Sitten se löytyi, kolmio. Noin 300m Ässän hoitopaikasta ja 150m minun opiskelupaikasta. Kerrostalosta, ensimmäisestä kerroksesta. :) Neliöitä on 73, 3 vähemmän kuin tässä nykyisessä, ja joutuisin asumustuen jälkeen 170e maksamaan itse. Se on paljon, mutta toisaalta ei kun vesikin kuuluu vuokraan. Täytyy maanantaina soittaa sossuun ja tiistaina käydä sitten asuntotoimistossa kysymässä, miten muutto onnistuu ja milloin.
Kunhan Jii nyt hoitaisi hommansa myös ja etsisi asuntoa.
Ahdistaa ajatella että täytyy aloittaa pakkaaminen ym ym. *huokaus*
Toivottavasti tämän päivän hauskanpito antaa muuta ajateltavaa. :)
5. joulukuuta 2009
Asuntoja asuntoja
Terveisin Netta klo 10.49
Asiaa mm. ahdistaa ja ärsyttää, iloa ja onnistumista, Jii, k18, keskusteluja, pohdintoja, Ässä
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)


0 kommenttia tästä asiasta.:
Lähetä kommentti