Mitä se kuvittelee?

Kyllä viina antaa rohkeutta miehelle.
Olimme illalla viihteellä, tai siis Jii oli ja minä lopetin kesken koska muutaman naukun jälkeen ei enää tehnyt mieli. Kivaa oli nähdä kavereita ja pitää hauskaa pitkästä aikaa. :)
Sitten tultiin kämpille. Istuin lukemaan kirjan loppuun, Jii teki voileipää. Sitten se tuli eteeni sohvalle, otti kirjan pois, katsoi silmiini, sanoi Netta... ja kosi.
Siis kosi minua. *huokaus* Ensin tuntui että nauratti, mutten nauranut. "Sä luulet etten ole tosissani.." No oletko? "Niin tosissani kuin voin olla.." Sitten pidätin kyyneleitä, huokailin, mietin miten tämä pitää hoitaa. Pyysin Jiin viereeni ja halasin kovasti. Selitin ettei nyt ajatella noin vakavia, kyllä kaikki kääntyy paremmin, ei mietitä tuollaisia.

Miksi se teki sen? Luuleeko Jii että kaikki paha ja suru sekä ongelmat pyyhkiytyy pois kun lujitetaan suhdetta vihkivalalla? Ollaanhan mä naimisiin menosta puhuttu, silleen hyvinä aikoina, silleen "ehkä sitten joskus.."-tyylillä. *huokaus*
Minuun sattui niin hirveästi. Pelotti sanoa suoraan ei, pelotti vastata mitään. En halunnut. Mieli teki huutaa että mitä helvettiä se kuvittelee. Vaikka samalla tuntui niin ihanalta. Itkettää nytkin.

Eikö se ymmärrä. Ei tätä korjata sanomalla tahdon.
Jii ei ole edes kertaakaan pyytänyt anteeksi. Ei kertaakaan. Tietääkö se ettei se mitään perjaatteessa merkitse vai ajatteleekö se ettei sillä ole enää mitään merkitystä?