Piu piu.

Mä olen vielä hieman väsynyt mutta jospa tästä kohta heräisi. Pitäisi tunnin päästä olla opiskelemassa ahkerasti opistolla. Yöunet jäi vähän lyhyeksi kerjäämäni intiimikohtauksen takia. Mutta ei kaduta. Mitä nyt paikat vähän hellinä.
Musta tuntuu että tämä touhu satuttaa Jiitä ja mua. Ei ehkä nyt heti, nyt heti se tuntui helvetin hyvältä. Mutta myöhemmin. Otan sen riskin. Jos mä täällä vielä olen, miksen nauttisi "parisuhteen hyvistä puolista?" En mä halua olla ilman. Enkä mä halua lähteä sitä etsimään mistään muualta. Ehkäpä tässä meidän suhteessa on vika siinä että asumme yhdessä, ja siksi tilanne kärjistyy. Ehkä muuttaminen erilleen auttaa..?

En tiedä. Välillä tuntuu että keksin tekosyitä Jiin tekemisille. Tai siis jotenkin yritän keksiä puolustusta sille. Nyt kun "kaikki on hyvin" taas. Hmrm, kun sieltä asuntovälittäjältä soitettaisiin pian. Tai taidan itse soittaa sinne päin tänään.
Pakko saada tämä tilanne johonkin ratkaisuun. Sitten katsotaan mitä tapahtuu.

Tänään on iltapäivällä taas terapia. Viimeviikon käynti jäi välistä koska olin sairas. Hmm. Saa nähdä mitä tänään juttelemme. Toivon vaan että saan sieltä voimaa jaksaa tätä matkaa ja uskallan pysyä päätöksissäni.

Mä huomasin että meistä kumpikaan ei ole sanonut tapahtuman jälkeen "minä rakastan sinua". Mä olen toisaalta iloinen siitä, en voisi uskoa siihen nyt jos Jii sen sanoisi.
Kukaan ei lyö rakastamaansa naista. Kukaan ei lyö lapsensa äitiä tai tyttöä, jonka kanssa asuu yhdessä ja on luvannut viettää yhteistä aikaa koko loppu elämänsä.. Mutta jos joku niin tekee, ei hän kaiken jälkeen sano vielä rakastan sinua..