Ahdistaa

Nyt ahdistaa.
Täällä asunnossa tuntuu pahalta olla. Siis, tämä on (oli..?) minun kotini, mutta nyt tuntuu todella omituiselta. Täällä on mies kenestä välitän sekä yhteinen lapsemme, täällä on tavarani ja paljon kokemuksia ja muistoja. Hyviäkin.
Koko ajan tuntuu että täytyy varoa miten on ja mitä sanoo tai tekee. Vaikka Jii on käyttäytynyt normaalisti ja on käynyt muutama kaveri kahvilla, tehty ruokaa ym normaalistakin normaalimpaa, mä olen epänormaalilla tuulella.

Juttelimme Jiin kanssa. Sanoin suoraan että tunnen oloni epävarmaksi, pelottaa olla koska ei ole mitään vakuuksia miten voisin luottaa häneen. Sanoin myös että haluan saada tämän toimimaan, tavalla tai toisella. Kysyin Jiiltä miten hän haluaisi että tämä menee. "Haluaisin että tämä menisi näin, kun nyt ollaan.." vastasi ja heti perään pyysi tarkentamaan kysymystä. En osannut tarkentaa.
Jos mä muutan omaan asuntoon, täytyykö sen tarkoittaa että eroamme? Sanon. En tiedä miksi. Ehkä siksi että rakastan (kaikesta huolimatta) tuota miestä, ja tahdon edes jotenkin olla jossakin. Se helpottaa tätä matkaa, toivottavasti, ainakin alussa.
No joka tapauksessa tuon muuttohomman jälkeen jatkoin taas tuon olo on epävarma ymym-selittelyä. Äkkiä Jii tokaisi "no sinun täytyy se muuttopäätös tehdä ihan itse, kun en minä siihen voi vaikuttaa mitenkään." ... Mulle iski heti hirveä ahdistus. Mitä mä teen?? Juoksenko heti pois, halaanko ja sanon että ei mietitä sitä nyt. Tuli olo että jotain täytyy heti tehdä, ennen kuin tapahtuu jotain. Vaikkei se sanonut sitä mitenkään uhmakkaasti, ennemmin hieman vihaisen sävyisesti pettyneenä. Mutta mä sain pienoisen paniikin.
No, mä sitten olin hetken hiljaa ja tokaisin käydäänkö tupakalla, heti perään utelin onko hän nähnyt sen uusimman bondin, minkä aion katsoa illalla, kun en muista katsoimmeko sen yhdessä. Sitten tupakalle. On hiljaista, ei puhuta. Huomaan että se ns. normaali tunnelma on jotenkin särkynyt.

Jii ottaa lääkkeen ja katsoo hetken televisiota. On selvästi nopeaan väsynyt. Hän riisuu ja sanoo menevänsä nukkumaan. Sanon hyvää yötä. Käyn vielä makuuhuoneessa, hakemassa puhelimeni ja sanon hyvää yötä toistamiseen.
Nyt se nukkuu, molemmat pojat. Ässäkin nukahti kiltisti, onneksi.

Nyt on olo että täytyisi mennä nukkumaan toiseen huoneeseen, mutten uskalla.
Menen omaan sänkyyni ja käyttäydyn niin normaalisti kuin pystyn.

Huomenna kouluun. *huokaus*