Mulla on nyt niiiiiiin hermo kireällä ettei ole tosikaan.
Empä kehtaa alkaa huutamaan että mitäs vittua sinä teet täällä. Joo, anoppi on edelleen meillä. Nyt vessan kimpussa. Se yrittää savustaa mut varmaan ulos. Ihan varmasti yrittää, koko kämppä haisee etikalta. Mä vihaan etikan hajua, hyi samperi soikoon. "Jos ette olisi nyt tullut niin olisin imuroinut ja luutunnu lattiat." Jumalauta, mikäs se nyt sitten estää rouvaa jatkamasta tehokasta toimintaansa, vaikka me täällä istutaankin. *ärinää ja murinaa*
Ja sitten samaan hengenvetoon se tokaisee "Netta, sinähän sitten imuroit?" En tajua, aivot muokkasivat vastaukseksi että imuroi perkele itse kerta piti tulla tänne huusholloimaan, mutta suu sanoi vaan että jahka kiireltäni ehdin. Olen nössö.
Anopin ja minun väleistä en ala tarkemmin itkeä. Sanotaan vaan näin että on ollut kuin vuoristorataa, ja enemmän ollaan oltu huonoissa väleissä kuin hyvissä.
Anoppi ja appiukko suhtautuvat minuun aika nihkeästi. Esimerkki; kerran Jiin kanssa tapeltuani menin anoppilassa käymään, piti auto hakea sieltä. No, sitten siinä itkin ja huusin ja lopulta sorruin ja kerroin asian. Poikanne hakkaa minua. Kaikilta muilta anopeilta olisin odottanut hiljaisuutta, ehkä kyyneleen ja halauksen, olen pahoillani. Ymmärrystä ja lupaus että puhutaan yhdessä ja yritetään auttaa toinen toisiamme. Mutta ei, ei minun anoppini. Hän katsoi minuun ja tokaisi; miksi sinä ärsytät Jiitä? O__O Miksi minä ärsytän? Niin, miksi sinä ärsytät? Onko se jumalauta syy lyödä toista, jos joskus vaikka ärsyttääkin? Tähän väliin ehdin sanomaan etten koskaan tahallani ärsytä toista, mutta hei, yli kuus vuotta parisuhteessa, onhan siinä välillä pientä kinaa ja ärsytystä puolin ja toisin. Eikö olekin? No, siihen appiukko sitten ehti sanomaan että minäkään en muuta tee kuin istun vaan siinä vitun koneella. Niimpä niin. Myönsin, minä vietän paljon aikaa koneella. Mutta hoidan parisuhdetta, hoidan ns. tehtäväni avovaimona, ja äitinä. Siivoan ja.. Tähän en ehtinyt jatkaa kun sanottiin että siivoan?? Etkö ajattele miten Jiitä vituttaa tulla aina töistä paskaiseen kotiin? Tässä vaiheessa lähdin kävelemään, mutta tulin muutaman metrin päästä takaisin. Asia ei oltu loppuunkäsitelty vielä.
No, siinä sitten itkin ja yritin kysyä etteivätkö he tajua miten vakava asia on. Uhkailin poliisilla ym, "eihän tähän nyt poliisia voi sotkea. he vievät Ässän pois." paskanmarjat huusin, luuletteko etten ole ottanut asioista selvää. Ei ne Ässää minulta vie pois, mutta Jiin ja Ässän yhteiselo voi vähentyä huomattavasti. Näin sitten jatkettiin ja jatkettiin. Kunnes tuli viimeinen niitti. Koska minun historia sijoittuu väkivaltaiseen perheeseen (en ole itke turpaan ottanut, mutta äiti kyllä otti turpaan isältä.) mainitsin asiasta ja kerroin että en ala samaan oravanpyörään kun äitikin. Siihen anoppi tokaisi jotain, mitäs äitisi ärsytti isääsi ja käyttäytyi niinkuin se nyt yleensä käyttäytyy. Siihen se loppu. Sitten mä lähdin.
No, sitten oltiin hetki niin etten anoppilassa käynyt, enkä suostunut samaan tilaan heidän kanssaan. Sitten tuli tilaisuuksia joissa törmättiin ja lopulta elämä palasi ns. raitelleen ja oltiin jonkun verran tekemisissä, ei kyllä omasta tahdostani. Ja kaikki oli kuin koko edellistä keskustelua ei oltaisi käyty..
Mutta tämä historiasta anopin kanssa.
Tuolla se kuuluu hankaavan vessanpönttöä, nyt harmittelen miksei ole krapula, maha sekaisin ja täytetty kananmunilla ym haisevilla ruuilla, ja olisin käynyt vessassa ennen hänen sinne menoa. Tosin, eipä tuolla haise muu kuin etikka. Mun silmiä kirvelee niin perkuleesti tuo etikka, oksennan kohta.
Siellä se kyselee asioita. Kyseli mummun vointia ja tokaisin jotain että aina se saa akut ladattua kun Ässän vien kylään. "Milläs Jii voi ladata akkuja?" Tulee kysymys. Sitähän minä en tiedä, vastaan. "Kyllä se Jii on nyt sen tarpeessa. Olen seurannut tätä tilannetta ja huomaan kyllä sen." Hän sanoo. Ärsyttää se että anoppi puhuu Jiistä tuolla tavalla vaikka Jii itse on paikalla. Ja toisekseen tuo 'olen seurannut tilannetta'. Mä hankin pimennysverhot ja liiketunnistimet ulos. Ei seuraa enää.
*huokaus*
Tämä kirjoitus meni ihan hakuteille, ja otsikko ei nyt liity tähän anoppiin. Mun ei edes pitänyt kirjoittaa anopista mitään mutta jotenkin se vaan tuli tähän esille.
Mutta se pääasia oli, että Jii menee tänään mielenterveysklinikalle. Se oli soittanut sinne aamulla ja pääsee sinne iltapäivällä. Hyvä niin.
16. marraskuuta 2009
Auttakaa minua.
Terveisin Netta klo 12.07
Asiaa mm. pohdintoja, Ässä
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)


5 kommenttia tästä asiasta.:
Olen elänyt väkivaltaisessa suhteessa...takana viikkoja turvakodissa ja sairaala käyntejä. Tikkejä, mustelmia, verta ja kipua.
Vaikka teillä ei olisi mennyt näin pahaksi niin silti, älä palaa takaisin.
Mie lähin mutta miulla se ei auttanut, vielä 3,5vuotta jouduin kestämään sitä henkistä ja fyysista väkivaltaa vaikka erosta oli ollut vuosia. nyt vihdoin nostin leuan ylös ja tein rikosilmoituksen, lähdin paikkakunnalta. Asun onnellisesti avoliitossa jossa ei tarvitse väkivaltaa pelätä.
Niin onhan meillä exän kanssa tytär. En ole exää nähnyt sen jälkeen kun hän nappasi yli 3kuukaudeksi lapsen minulta. Onneksi lapsi löydettiin ja tuotiin takaisin minulle. nyt tapellaan huoltajuudesta ja tällä viikolla meen pahoinpitelystä käräjille.
eli voin sanoa että ymmärrän sinua, olen myös Netta nimeltäni :D.
Tulee tuosta sun anopista mieleen et elääkö se itse väkivaltaisessa suhteessa? Jos vaikka sun mies onkin kasvanut sellaisessa ympäristössä niin hänhän pitää sitä normaalina...
En todella voi käsittää, että anoppisi puolustelee pahoinpitelijää!
Voimia, paljon voimia tähän päivään ja tuleviin!
Seinäruusunen - Kiva kun kävit lukemassa, kaima :D
Anonyymi - No se on totta mitä arvelet, sen osalta että Jii on kyllä ottanut itse turpaansa pienestä asioista pienenä kotonaan. Sitä en tiedä onko anoppi saanut kärsiä samasta. Mutta sen tiedän että Jii ainakin on. :/ Sieltähän se tulee tuollainen käyttäytyminen. *huokaus*
Kiitos, voimia tässä tarvitaan..
Miun ex ilmeisesti kasvoi väkivaltaisessa perheessä, turpaa sai kuka milloinkin, että en suuresti ihmettele miksi väkivaltaan turvautui myös hän.
Asiat on mennyt meidän osalla niin pahaksi että pelkään eksääni TODELLA paljon. en halua tai en pysty tapaamaan häntä mutta torstaina olisi pakko. Yritän miettiä miten voisin olla menemättä, toivon jopa että sairastuisin sikalunssaan että ei tarvitsisi sinne mennä :(
Seinäruusunen - Asiat kuulostavat olevan pahasti. :( Toivottavasti saat voimia kohdata exäsi, jos kerta pakko on.
Jos kovasti pelottaa, voiko torstain tilanteen tehdä niin ettette joudu olemaan kahden?
Lähetä kommentti