Asioiden selvittelyä

Tekstailin tänään Jiin kanssa.
Pelkäsin ensin että asioista keskusteleminen menee samalla tavalla kuin aiemminkin; jutellaan diipadaapa-juttuja, kunnes toinen, yleensä minä sanon asian suoraan, kysymyksen muodossa, ja toinen kohauttaa olkapäitä. Ja siinä se sitten oli.
Mutta, saimme me muutaman asian selvitettyä, ainakin luulen niin.

N: "Oletko miettinyt sitä mitä puhuin siitä muuttohommasta? Ymmärrätkö ettei ole muuta vaihtoehtoja, mä en voi hyvin täällä asunnnossa. Mä toivon ettei meidän tarvitse tästä asiasta tapella. Meidän täytyy puhua näistä asioista mutta se on vaikeaa, pelkään että sä suutut :("
J: "Minä sanoin silloin että haluaisin yrittää pitää tämän homman kasassa. Ja jos sinusta tuntuu siltä että pitää lähteä niin en minä sinua voi estää"
N: "Niin.. meidä pitäisi kai sitte puhuu vähän noista tavaroista ym. ja joulukuun ekalla viikolla käytäis sitten vuokranantajalla? Mä tosiaan toivon ettei tapella tästä tai mistään muustakaan. Eiköhän tämä lähde toimimaan kunhan saan, me saadaan miettiä rauhassa."
J: "Niin eli siis lähdet Ässän kanssa omaan asuntoon?"
N: "En mä näe muuta vaihtoehtoa, eli kyllä. Kun mua nyt niin ahdistaa olla tuolla. Eikä tämä tule toimimaan jos mulla on koko ajan tälläinen olo. Mä en voi keskittyä hoitamaan meidän välejä ennen kuin saan hoidettua itseni kuntoon."
J: "Meni maailma melko mustaksi taas."
N: "Mä tiedän :( Mullakin on paska olo. Mutta tämä on ainoa vaihtoehto jos halutaan yrittää tulla toimeen. Ja mä haluan. Siksi mä sanoin silloin meidän edellisen yhteisen yön vietossa että se voi olla huono idea. Ettet sä nyt oleta että kaikki on taas hyvin. Mutta usko että mä oon sun tukena ja en ole välejä katkaisemassa tai kauas lähtemässä jos tämä nyt hyvin menee. Mä välitän susta aina."
J: "Mua pelottaa ettet sä voi koskaan palata mun luokse."
N: "Mä en voi luvata että palaan takaisin. Mutta tämä on osoitus siitä että haluan yrittää saada tämän toimimaan. Ja aika näyttää, muuta en voi sanoa."

Ei ihan sanasta sanaan noin, mutta pääpiirteittäin.
Sitten keskustelimme että olemmeko silti vielä "yhdessä" vaikkemme samassa osoitteessa asuisi. Minusta voimme olla, näin aluksi. Mä 'voi sille mitään' ettei mun tunteet kuole salamana, mä kaipaan edelleen Jiitä ym. Mainitsin myös Kelassa käymisestä, että täytyy ottaa selvää miten asumusero vaikuttaa, saako Jii edelleen lapsikorotuksia ym. Hän vastasi ettei kiinnosta tuleeko rahaa vai ei. Arvasinhan tuon. Ei minuakaan kiinnosta puhua näistä käytännön asioista, mutta pakko ne on hoitaa, miksei sitten heti ajallaan? Ja niin laitoin Jiillekin. Hän laittoi että niin, ajallaan ne hoituu. Että sitten kun hänestä siltä tuntuu niin kyllä hän rahansa huolehtii ym. Musta tuntui pahalta puhua rahasta. Mutta siitä on pakko puhua, ennemmin tai myöhemmin. Taidan tosin puhua siitä lisää myöhemmin..
Mutta tosiaan, aika näyttää miten menee ja tapahtuu.

Kämpille tullessa, tai mennään suoraan siihen, kun olin sieltä Ässän kanssa lähdössä. Jii istui sohvalla ja katseli minua. Sitten hän kysyi jotenkin; loppuuko se sitten siihen? on kaput finito koko homma? ...En ole ihan varma, mutta luulen että hän meinasi meidän suhdetta ja tätä erilleen muuttoa. Mä vaan sanoin ettei sen tarvitse sitä tarkoittaa. Sitten tuli suukot Ässälle ja lähdettiin.

*huokaus*

Mulla on heti jotenkin vapaantuneempi olla kun en ole siellä kämpillä. En näe, toivottavasti hirveästi painajaisia ja pelkotilamörköjä ensi yönä. Niitä on riittänyt kyllä riesaksi asti. Jospa ne lähtisi joskus pois.

Nyt ei keksi muuta sanottavaa. Tupakalla vois käydä ja sitten tutkia internettiä. Jos tulee mieleen jotain, kiiruhdan kirjoittamaan. :)