Pieni rakkauden lähettiläs

Olen kämpillä, tällä hetkellä kun kirjoitan tätä.
Tultiin Ässän kanssa tänne yöksi. Jii on täällä myös. Että saadaan jutella asioista. Ässä nukahti äsken, joten nyt on hyvä hetki avata keskustelu. Mutta ensin mun täytyy saada tunteita tänne.
Käytin Ässää saunassa ja pesulla, ja hengailtiin ns. perheen voimin. Tehtiin kaikkea mitä normaalistikin. Leikittiin Ässän kanssa, Jii luki pojalle ym. Tietty varaus on koko ajan päällä. Ei sellainen että pitäisi varoa mitä sanoo tai tekee, mutta sellainen ujous ja häpeä ja sen sellainen.

Ässä on kyllä tilanteen tasalla. Tai siis, tuntuu ymmärtävän että nyt on asia vähän oudolla tolalla. Ja tottakai ipana yrittää ratkaista asian omalla tavallaan.
Olin viemässä Ässää nukkumaan ja sanoin laskin sylistäni sanoen samalla että antaa isille halin ja pusun ja sanoo hyvää yötä. No, Ässä alkoi töniä mua Jiin viereen ja hoki "äitille isi pusu, äitille isi pusu." *syvä huokaus* Molemmat oltiin ihan, no, se oli tilanne ja olo mitä ei voi kuvailla näin. Mutta yrittäkää arvata. Pidätin kyyneleitä, kaappasin Ässän syliin ja istuin Jiin viereen. Sitten poika pusutteli vuorotellen molempia ja nauroi. Sitten otti päämme kainaloonsa ja painoi yhteen saaden aikaan ryhmähalin. Meidän pieni rakkauden lähettiläs. <3 *huokaus*

Mutta, nyt sitten menen tuonne ja yritän puhua asioista.
Mietin ensin onko tämä tilanne kiusaa. Kun tässähän nyt vaan ollaan kuin ei oltaiskaan ja päällepäin tilanne voisi näyttää siltä ettei mitään olisi tapahtunut. Mutta on, ja me molemmat tiedämme sen. Tiedämme molemmat myös sen että asiat on selvitettävä kasvotusten, ennemmin tai myöhemmin. Ja tässä tilassa minusta parempi myöhään kuin ei milloinkaan ei onnistu.