Kävimme perjantaina Ässän ja äitini kanssa jouluavajaisissa. Oli mukavaa, Ässä oli aivan haltioissaan kun pukin näkemisestä sekä pienestä ponista jonka selässä pääsi käymään pienen kierroksen maksua vastaan. Ässä kävi ratsastamassa ensimmäistä kertaa. Ei edes pelännyt :)
Sitten mentiin käymään äitini luona ja Ässä sitten jäi sinne kun ei millään ollut minun mukaani lähdössä. Ajattelin sitten käydä huoltoasemalta muutaman lonkeron koska Kaveri oli puhunut olevansa kuskina.
Pitkästä aikaa sai itsekin rentoutua. Jossain vaiheessa tunnelma oli ikävä kyllä yhtä hauska ku ukin hautajaisissa. Kaverin kuskinaolo oli hyvä juttu, ja yksi tyyppi oli kans mukana, kenen kans on ihan mukava viettää aikaa silloin tällöin ym. Mutta sitten matkassa olevalla pariskunnalla oli joku kriisi. Ero. Jotain pettämisepäilyjä ja valheita. *huokaus* Ei mene kellään taas hyvin. :/ Toimin sitten osan illasta parisuhdeterapeuttina parhaani mukaan, ja yritin kannustaa heitä puhumaan asioista selvinpäin. Jii ei ollut mukana. Oli ihan kivaa olla ilman sitä liikenteessä.. Kyllähän se pari kertaa soitti ja kysyi että millon tuun kämpille. hmrhm.
Saa nähdä mitä aamu tuo tullessaan.
28. marraskuuta 2009
Ihmisten ilmoilla
Terveisin Netta klo 10.27
Asiaa mm. iloa ja onnistumista, viihteellä, Ässä
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
5 kommenttia tästä asiasta.:
Hei, olen lukenut blogiasi ja mieleen tulee oma parisuhdehelvettini. Minulla on vain yksi neuvo, jätä Jii äläkä katso taaksesi. Lapsen kanssa asia on tietysti hankalampi, mutta älä pidä sitä tekosyynä ottaa oman elämäsi ohjat käsiisi. Minun parisuhteessa oli monta vuotta henkistä ja fyysistä vakivaltaa, kunnes kerran sain selkääni oikein kunnolla. Pakenin, enkä mennyt takaisin. Arvet on ikuiset, mutta aika parantaa. Nyt elän onnellisessa parisuhteessa, en voinut edes kuvitella että tällaista onnea voi olla olemassa. Paras tekoni oli poislähtö, tee sinä samoin.
Terveisin Mira
"mutta älä pidä sitä tekosyynä ottaa oman elämäsi ohjat käsiisi"
Tarkoitin siis olla ottamatta, älä jää lapsen takia roikkumaan tähän mieheen!!
Anonyymi - Niin, tiedän että se on ainut oikea ratkaisu. Nyt menee "ihan hyvin", harmittaa oikeastaan. Koska se tekee lähtemisestä vielä vaikeampaa. :(
Tällä viikolla pitäisi mennä asuntoja kyselemään. *huokaus*
toivon,että näet "hyvin menon" taakse.Tulee aikoja jotka kestää vähän taikka kauan,mutta tietty malli toistuu aina.
Kysy itseltäsi muutamia kysymyksiä,haluatko elää näin?Mikä estää lopettamasta kärsimys nyt,juuri nyt?mitä tunnet kun ajattelet ihmistä nimeltä Jii,ei "miestä nimeltä Jii"
Kaikelle on aikansa,jopa kärsimykselle,eikä kukaan eikä mitkään sanat saa sinua tekemään ratkaisuja.Itse kaiken kokeneena haluaisin pelastaa kaikki muut siltä ehkä vuosien piinalta,mutta voin vain jakaa kokemuksia tunteista joita velloo miljoona sisällä sekoittaen ihmisen mielen.Näkemästä lopputulosta.
Voimia,voimia!
Maica, olet aivan oikeassa. Siksi tämä päätös lähtemisestäni pitää. Koska olen sen jo monesti nähnyt. Että vaikka luvataan ettei koskaan enää, se tapahtuu taas. Ja tosiaan. Edellisellä kerralla sanoin, monesti ja ihan vakavien keskustelujen merkeissä että jos vielä kerran käy näin, niin minä lähden. Ja niin kävi.
Lähetä kommentti